Taina Latvalan intensiivinen romaani kertoo kolmesta sisaruksesta ja heidän matkastaan isän aikanaan rakentamalle mökille Loimujärven rannalle. Matkasta kesän päättäjäisiin venetsialaisiin ja tansseihin. Kolme sisarusta, sama isä kaksi äitiä vai vieläkö paljastuu lisää sisaruksia? Salaisuuksia ja kiellettyjä muistoja. Alkoholismia, pettämistä ja mielenterveysongelmia. Lapsia, aikuisia, perheitä ja perhesuhteita. Mökki.
Romaani alkoi hienosti ja kiehtoi heti tarinallaan. Hiukan joutui pinnistelemään aluksi, jotta muisti kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt ja heidän roolinsa perheessä nykyajassa ja menneessä. Henkilöille oli annettu aika tarkatkin kuvaukset lapsuudesta aikuiseksi kasvaessa ja varsinkin kolmelle siskolle omanlaisensa roolit perheessä. Romaanissa annettiin kuva kuinka tietyt ongelmat kulkevat sukupolvelta toiselle.
"Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia"
Kirja kiehtoi tarinallaan ja vei mukanaan. Helppo luettava alusta loppuun. Kauniisti kirjoitettu tarina perheestä, isästä ja hänen naisistaan sekä siskoista ja kesämökistä, joka oli tarinassa suuressa roolissa sekä viimeiseksi suunnitellut Venetsialaiset mökillä. Ne mökkipitäjän tanssiaiset, nuoruuden ihatukset ja uudetkin. Yksinäisyys. Mennyt oli helppo sisäistää kesken nykyaikaa.
Samaistumaan pystyi hyvin. Mielikuvituksen avulla kuvittelin mökin, saunan, rannan ja isän tekemän veneen. Tanssilavan ja metsän. Yksinäisyyden ja kaipauksen. Himon ja vihan. Siskojen ulkonäön, Iirisen äidin aina tullessaan saattajien tuomana tilaisuuksiin ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tarina antoi hyvän pohjan mieleikuvitukselle. Pidin siitä.
Mielestäni tarina kuitenkin jäi hiukan kesken. Olisin kaivannut erilaista loppua. Ehkäpä tähän on tulossa joskus jatkoa? Löytyikö Iiris vai hukkuiko hän? Menikö Elina naimisiin? Jatkoiko Paula tavallista ja turvallista elämäänsä? Löysikö pikkuvelipuoli siskopuolensa? Kuinka kesämökille kävi? Paljon jäi kysymyksiä auki.
Romaani alkoi hienosti ja kiehtoi heti tarinallaan. Hiukan joutui pinnistelemään aluksi, jotta muisti kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt ja heidän roolinsa perheessä nykyajassa ja menneessä. Henkilöille oli annettu aika tarkatkin kuvaukset lapsuudesta aikuiseksi kasvaessa ja varsinkin kolmelle siskolle omanlaisensa roolit perheessä. Romaanissa annettiin kuva kuinka tietyt ongelmat kulkevat sukupolvelta toiselle.
"Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia"
Kirja kiehtoi tarinallaan ja vei mukanaan. Helppo luettava alusta loppuun. Kauniisti kirjoitettu tarina perheestä, isästä ja hänen naisistaan sekä siskoista ja kesämökistä, joka oli tarinassa suuressa roolissa sekä viimeiseksi suunnitellut Venetsialaiset mökillä. Ne mökkipitäjän tanssiaiset, nuoruuden ihatukset ja uudetkin. Yksinäisyys. Mennyt oli helppo sisäistää kesken nykyaikaa.
Samaistumaan pystyi hyvin. Mielikuvituksen avulla kuvittelin mökin, saunan, rannan ja isän tekemän veneen. Tanssilavan ja metsän. Yksinäisyyden ja kaipauksen. Himon ja vihan. Siskojen ulkonäön, Iirisen äidin aina tullessaan saattajien tuomana tilaisuuksiin ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tarina antoi hyvän pohjan mieleikuvitukselle. Pidin siitä.
Mielestäni tarina kuitenkin jäi hiukan kesken. Olisin kaivannut erilaista loppua. Ehkäpä tähän on tulossa joskus jatkoa? Löytyikö Iiris vai hukkuiko hän? Menikö Elina naimisiin? Jatkoiko Paula tavallista ja turvallista elämäänsä? Löysikö pikkuvelipuoli siskopuolensa? Kuinka kesämökille kävi? Paljon jäi kysymyksiä auki.
Kommentit
Lähetä kommentti